TSM Osa 3, Luku 003 (tsmpart3/tsmpart3.003)

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin

Kertomus erään ryhmän kohtaloista

vuonna 457

3. luku

Alamme jo olla aika hyvässä kunnossa, mutta Tukki on mennut parannustranssiin, ja emmekä saa häntä herätettyä siitä. Aron kokeilee jopa hakata Tukin päätä seinään, mutta sekään ei auta, mutta se hakkaaminen saa kuintekin ilmeisesti aikaan jonkin aivovaurion, ainakin sen verran Tukin käytös muuttui... Aron kertoo että hän on purrut oven alalaittaan reijän, ja lähtee taas tutkimaan vähän seutua. Kuulen pienen humpsahduksen, ja näen kuinka jotain menee ovessa olevasta pienestä reijästä läpi. Odottelen ja hetken päästä totean kuinka tästä reijästä tunkeutuu miekka läpi, ja heti sen perässä tulee pieni jänis. Jänis tuo tuon miekan minulle, ja häipyy sitten jonnkin, mutta on liian piemeätä, jotta voisin nähdä minne. Hetken päästä kuulen kuinka Tukkia alkaa karjua jotain, ja yritän kuiskata hänelle että ole nyt hiljaa, mutta hän ei usko valittaa vain että joku puraisi häntä nenästä. Samassa kuulen että örkit ovat myös huomanneet meidän olemassa olomme, ja alkavat rymistellä tännepäin, menen oven taakse valmiina käymään kimppuun. Ovi aukeaa, ja sisään tulee kaksi örkkiä. Minä lyön toista niistä, ja saan sen nopeasti tapettua, Tukki yrittää syöksyä toisen kimppuun, mutta hutasee, ja osuu seinään. Jänis puraisee yhtä joka alkaa hyppiä yhdellä jalalla poispäin. Tapan etummaisen örkin, sillä välin, kun jänis iskee toiseen örkkiin. Ennen kuin pääsen ulos huoneesta on jänis saanut tämän toisen örkin niin huonoon kuntoon, että katson ettei tuon kimppuun kannata mennä vaan lähden sen yhden pakenijan perään. Juoksen hänen perässään jonkin matkaa kunnes totean ettei hän ilmeisestikään ollut muistanut erästä katto ansaa, ja nyt sen muistaminen olisikin aika myöhäistä, koska kuolleet eivät tarvitse tuollaisia tietoja. Palaan takaisin ja totean että jänis on saanut tapettua sen viimeisen örkin. Kerään kaiken tavaran mitä löydän, ja sitten otan örkkien avaimet, ja alan käymään sellejä läpi. Yhdestä löytyy yksi örkki, mutta sen jätän sinne, toisesta sellistä löydän kaksi vanhaa nuoruuden kaveriani. Seuraavasta sellistä löytyy yksi koblini, mutta sekin saa jäädä sinne. Viimeisessä sellissä onkin sitten kaksi naista, joista toinen esittäytyy Lady Admelyniksi, ja toinen hänen seuranaisekseen. He ovat meidän naapurivaltakunnan kansalaisia.

Otamme tajuttomaksi menneen Tukin mukaan ja lähdemme ulospäin. Tulemme siihen huoneeseen, jossa se katto romahti sen yhden örkin niskaan, ja kuljemme sen reunaa pitkin huoneen toiselle laidalle. Siellä on ovi, joka on lukossa. Alan etsimään sopivaa avainta nipusta, ja siitä löytyykin kolme kappaletta avaimia jotka voisivat sopia oveen. Jänis heiluu hassusti, ja kun alan avaamaan ovea purasee se minua. En kuitenkaan ymmärrä mitä se koittaa selittää, ja alan uudestaan avaamaan ovea. Heti ensimmäinen avain sopii, ja ovi aukeaa. Jatkamme käytävään. Kuljemme monen käytävän kautta kunnes tulemme isoon huoneeseen. Jänis lähtee kulkemaan sen läpi, mutta ei ehdi kovinkaan pitkälle kun katto romahtaa sen päälle. Me muut satumme onneksi olemaan niin kaukana ettemme ole kivien alla. Jänis menee hieman heikkoon kuntoon, mutta jatkamme kuitenkin matkaa. Jatkamme käytävää ja tulemme ison huoneen suulle, mutta kun astumme sisään emme pääsekään huoneeseen vaan joudumme muualle. Minä joudun huoneeseen jossa on outo kuva, ja tunnen itseäni heikommaksi, pakenen huoneesta heti kun pääsen mutta ovi aukeaa vasta minuutin päästä. Tulen takaisin siihen mistä lähdinkin. Näen että toinen pojista ja jänis on päässyt huoneeseen. Vieressäni on samalla myös se pojista joka kantaa Tukia. Yritämme uudestaan huoneeseen, tällä kertaa joudumme molemmat samaan tyhjään huoneeseen. Palaamme takaisin. Yritämme vielä kerran. Sama juttu taas molemmat samaan tyhjään huoneeseen (tämä oli kuitenkin eri huone kuin edellinen). Palaamme takaisin, ja taas mennään. Nyt tulen siihen toiseen tyhjään huoneeseen, mutta poika joutuu jonnekin muualle. Palaan takaisin. Yritän vielä kerran, mutta poika epäröi jouduttuaan sähkokenttään, ja pelastettuaan sieltä sen toisen pojan, joka alussa oli päässyt huoneeseen, mutta tullut sieltä sitten takaisin, ja mennyt uudestaan huoneeseen, jolloin hän oli joutunut sähkökenttä huoneeseen. Löydän huoneesta kadonneet naiset, mutta samalla tiedän miksi he eivät ole palanneet. Edessäni oleva kivipatsas alkaa liikkua, ja taistella kanssani. Pidän pintani jonkin aikaa mutta sitten menen tajuttomaksi.

Herään jonkin ajan kuluttua, ja totean että nainenkin on jo hereillä. Jäämme kuitenkin lepäämään, ja odottamaan että tulemme parempaan kuntoon.

Odottelen paranemistani, mutta lopulta kyllästyn, ja kuiskaan naiselle, että kun nousen, ja alan taistella patsaan kanssa, käy sinä avaamassa ovi niin häivytään täältä. Nousen pystyyn, ja alan torjumaan patsaan iskuja. Nainen nousee, ja avaa oven, ja menee siitä ulos, minä peräännyn hänen perässään ulos. Sovimme ettemme enään yritä tuonne huoneeseen, ja lähdemme tutkimaan lisää käytäviä. Muita ystäviämme ei näy. Naisen seuralainen oli varmaan kuollut tuolla patsaan kanssa taistelussa, koska hän ei ollut tullut tajuihinsa koko tuona aikana mitä me olimme siellä odotelleet.

Tulemme huoneeseen, joka on joskus varmaan ollut viinivarasto. Yhdessä kasassa on vanhoja hajonneita viiniruukkuja, ja yksi täysin koskematon. Menen ja avaan tämän koskemattoman viiniruukun. Sieltä purkautuu ulos joku henki, joka sanoo että jos olisin päästänyt hänet vapaaksi tuhat vuotta sitten olisin saanut kolme toivomusta, mutta koska olen tuhat vuotta myöhässä saan vain kaksi. Toivon että kaikki ystäväni olisivat täässä ympärilläni täysin kunnossa, ja samassa koko ryhmä onkin taas koossa. Toisena toivomuksen toivon että tämä "lauma" (viittaan samalla ympärilleni osoittaen tovereitani ja itseäni) olisi meidän päälinnassamme. Henki ymmärtää toivomuksen hieman väärin, ja siirtää koko luolaston örkki lauman päälinnamme. Harmillista sinänsä, että nyt meidän pitää itse löytää tie ulos. Aronkin ilmestyy paikalle tosin ensin jäniksenä, mutta muuttuu sitten takaisin omaksi itsekseen hetken päästä. Kaikki ovat todellakin täysin kunnossa, jopa Tukki, joka oli aika heikossa kunnossa silloin kun hänet viimeksi näin. Ainoa joka ei siis ole konnossa olen tietysti minä, koska minä itse en kuulu omiin ystäviini... :-)

Hortoilemme ympäriinsä ja löydämme pari ansaa (yksi kattoansa, joka romahtaa minun niskaani, ja yksi ovesta tuleva happoansa, joka ei kuitenkaan aiheuta vahinkoa, koska olimme varautuneet siihen). Lisäksi löydämme arkun, jossa on kanssa yksi kaasu ansa, mutta se ei tunnu tehovan kovinkaan pahasti Tukkiin ja Aroniin. Löydämme myöskin kaikki kamamme yhdestä kaapista. Mutta ulospääsytietä ei tunnu löytyvän. Ei sitten millään.

Jatkamme hortoilua, löydämme (vai pitäisikö sanoa että minä löydän) taas kattoansan, jolloin minä mennen tajuttomaksi. Kun tulen tajuihini jatkamme hortoilua, ja hetken päästä löydämmekin sitten ulos. Toteamme olevamme samalla luolalla, kuin missä odottelimme sen toisen ryhmän kanssa puolen porukan tajuihin tulemista, joten tiedämme mihin suuntaan lähteä. Lähdemme kohti tuhottua linnaketta, ja toivomme etteivät örkit ole saaneet sinne mitään uutta aikaiseksi. Kun tulemme lähemmäksi linnaketta ammutaan meitä yllättäen sivulta jousilla. Nuolet osuvat molempiin poikiin. Minä, Tukki ja Aron lähdemme hyökkäykseen kohti kahta isoa örkkiä. Aron tappaa heti toisen, mutta toinen saakin sitten Tukin lyötyä tajuttomaksi, ja hetken päästä menee Aronkin, ja vähän sen jälkeen minä.

Kun heräämme kuulemme että Pojat ja Lady Admelyn olivat saanet sen ison örkin ajettua pakoon, ja koska olemme vielä niin huonossa kunnossa päätämme levätä tässä vielä toisen päivän. Iltapäivällä meidän lepoamme kuitenkin häiritsee Ilmaelementaali, jonka Tukki saa kuitenkin tuhottua.

Jatkamme matkaa kohti linnaketta. Näemme kolmen örkin ryhmän, jonka saamme kuitenkin nopeasti tuhottua. Linnake on taas piirityksessä, tällä kertaa piirittäjiä on vain parisenkymmentä, joten minä ja Tukki otamme hieman vauhtia, ja syöksymme kimppuun. Kun örkit näkevät meidän tulevan lähtevät he vauhdikkaasti pakoon... Linnakkeessa on aivan uusi miehistö pelkkiä alokkaita, eikä ollenkaan komentajaa. Kuulemme että he odottavat vahvistuksia tässä piakkoin. Samalla saamme heiltä vahvistuksen siihen että se örkki "lauma" sieltä linnasta on todellakin siirtynyt päälinnaan kuten pelkäsimmekin. Lepäämme lopun päivää.

Tämä alkaa jo käydä yksitoikkoiseksi. Aamulla herätessämme on taas noin 100 örkkiä piirittämässä linnaa, ja estämässä meitä lähteämästä kohti päälinnaa. Jäämme odotelemaan yötä, ja Tukki ja Aron ovat taas sillä tuulella että kaikki on todella huvittavaa. He ammuskelevat toisiaan tulensytysjousilla, ja pelleilevät muutenkin niin että alokkaat alkavat jo huolestua. Kerron heille että en minä noista tiedä ne tulivat tuollaisiksi oltuaan muutaman päivän edesmenneen kessumme Helmut Kohlin seurassa, mutta ei sen pitäisi olla mitään tarttuvaa... Samassa kuulen kuinka portti käy, ja kaikki alokkaa syöksyvät pää kolmantena jalkana örkkien kimppuun, päästäkseen pois Tukin ja Aron vaikutuspiiristä.... He hyökkäävät tietysti sen isoimman joukon kimppuun, ja saavat niistä noin kymmenen tapettua, ennen kuin ne örkit lähtevät pakoon. Kun he palaavat neuvon heitä ettei tietystikään olisi kannattanut käydä tuon isoimman joukon kimppuun, ja ne tikapuut pitää aina muistaa rikkoa, samoin korvat kerätä voitonmerkeiksi jne. Yksi niistä kolmesta jotka jäivät henkiin tuosta hyökkäyksestä osoitti kyllä aika hyvää taistelutaitoa tapettuaan itse 7 örkkiä. Siinä jutellessani muut piiritykseen osallistuneet örkit huomaavat isoimman joukkonsa kohtalon, ja toteavat että jos tuolla on tuollaisia tyyppejä emme me halua jäädä tänne. Niinpä sitten loputkin örkit lähtevät pakoon.

Toteamme että voisimme nyt hakea kruunun, ja lähteä kohti päälinnaa, mutta tätä linnaketta ei voi jättää vain kolmen miehen varaan, joten joudumme odottamaan vahvistusjoukkoja. Ne onneksi saapuvatkin pian, ja pääsemme lähtemään vielä saman päivänä, haettuamme ensin kruunun.

Saavumme päälinnaan myöhään yöllä, jolloin Tukki saa jonkin sairaskohtauksen, ja joudumme hakemaan lääkärin tutkimaan häntä. Kun Tukkin sairauskohtaus on hoidettu lähdemme kenraalikuvernöörin luokse. Saamme hänet vielä hereille vaikka onkin jo myöhä, mutta kun näytämme hänelle mitä me tuomme emme enään pääsekkään nukkumaan ennen kuin vasta myöhään yöllä.

Saamme uusia kamoja, ja valmistaudumme kruunajaisiin, jotka ovat huomenna. Tukki käy lääkärissä näyttämässä pahoin paisunutta kieltään, jolloin lääkäri toteaa, että olisi tuo varmaan tuosta aika pian tippunut itsestäänkin, mutta toisaalta tuon voi myös leikata pois. Tukki ei kuitenkaan oikein pidä näistä puheista, ja niin lääkäri sitten yrittää parantaa sen, ja saakin sen hoidettua. Se paranaa kuulemma muutaman viikon kuluessa.

Kruunajaiset. Koko seremonia kesti noin 10 tuntia, jona aikana me myös tunsimme kuinka meidän tatuointimme kasvoivat voimassaan, ja antoivat meille uusia voimia. Illalla suuret juhlat, jossa nautittiin ylenmäärin alkoholipitoisia juomia.

Hirveä krapula.

Toivumme krapularyyppyjen aiheuttamasta krapulasta.

Lähdemme viemään Lady Admelyniä hänen kotiinsa naapurivaltakuntaan. Pääsemme illalla maamme rajalla olevaan linnakeeseen, jossa yövymme.

Jatkamme matkaa ja saavumme naapurivaltakunnan alueelle. Meidät pysäytetään pari kertaa, mutta saamme kulkea melko rauhassa. Tulemme illalla pääkaupunkiin, ja menemme Lady Admelynin johdolla heidän suurruhtinaansa linnaan tapaamaan Lady Admelynin sukulaisia. Linnaan tullessa on pieniä ongelmia koska Tukki ei halua luovuttaa kaikki aseitaan, ja niinpä hänelle pidetään oikein kunnon ruumiintarkastus. Hänet nostetaan jaloistaan ylösalaisin, ja tutkitaan hyvin tarkkaan, kun häntä ollaan laskemassa alas sieltä putoaa hän päälleen, mutta ei se mitään se oli vain olkapää, ja se vain murtui... Paikallinen lääkäri pistää sen kuntoon, vaikka Tukki ei siihen luotakaan, ja repii lastan pois heti kun lekuri häipyy maisemista.

Linnassa Lady Admelyn vie meidät diplomaattivierailulle jonkun naisen luokse, jonne sitten hetken päästä saapuu myös itse Suurruhtinas. Suurruhtinas myöntää minulle hengenpelastusmitallin Lady Admelynin hengen pelastamisesta. Tukki ja Aron tapansa mukaan eivät osaa pitää lärviään ummessa, vaan solkaavat jotain örkkien kielellä takarivissä. Valitetatavasti vain Suurruhtinas puhuu itsekin örkkien kieltä, ja sanoo heille jotain mitä en vieläkään ole saanut heiltä purisettua ulos. Tämän jälkeen menemme lepäämään illan juhlaa varten. Tukki on hirveän ihastunut kylpemiseen, ja pyytää kylpyvettä huoneeseemme. Kun vesi tuodaan nousee hän kaapin päälle, ja hyppää ammeeseen vaatteet päällä. Me Aronin kanssa katselemme ihmeissämme että missä vaiheessa toi on saanut tuon iskun päähänsä, ja muistelemme että yksi ainakin tuli siellä sellissä, ja yksi tuossa linnan ulkopuollella ja...

Illalla meidän viedään sitten ruokasaliin, jossa syömme uskomattoman seitsemän ruokalajin päivällisen. Tukki juo illan aikana itsensä tukki humalaan, ja hänet joudutaan kantamaan pois. Aron juo kohtuullisesti, ja minä hyvin varoivaisesti.

Aamulla kun menen Tukin ja Aronin luokse löydän vain Aronin nukkumassa krapulaansa pois, mutta Tukkia ei näy missään. Sitten kuulenkin ulkoa ääntä joka huutaa meidän kielellä "Taakse Pstu", ja kun menen ikkunaan näen että Tukki pitää yksinään sulkeisisa linnan kentällä itse itseään komentaen. Huudan hänelle että lähdemme piakkoin, mutta hän vain jatkaa sulkeisisaan. Samassa alkaakin sataa, todella mustaa vettää, jolloin kaikki ulkona olijat syöksyvät sisälle. Huomaan samalla että vesi tulee aika tehokkaasti kangaskatteesta läpi, eli ilmeisesti se on oikein kunnon happosade. Hetken päästä sade muuttuu normaaliksi kaatosateeksi, jolloin Tukki siirtyy taas ulos harjoiteleemaan. Toteamme että tuohon sateeseen emme varmaan lähde matkustamaan, ja päätämme jäädä linnaan odottelemaan sateen loppumista.

Sade on loppunut myöhään yöllä, ja pääsemme aamulla lähtemään kohti Lady Admelynin kotilinnaa, jonne saavummekin iltapäivällä. Lady Admelynin isä pistää pystyyn suuret juhlat meidän kunniaksemme, ja Aron kunnostautuu illalla olevassa jousikilpailussa tullen siinä toiseksi. Veitsen heitossa Aron ja Tukki eivät oiken pärjää, mutta Tukki ei osu kertaakaan tauluun.

Aamulla toivumme edellisen illan krapulasta. Aron haluaisi ehdottomasti lähteä kotia kohden, mutta Tukkia ei löydy mistään. Useamman tunnin etsimisen jälkeen Aron löytää Tukin, ja kun he sitten tulevat minun luokseni, totean että on liian myöhäistä lähteä tänään liikkeelle, ja päätämme lähteä vasta huomenna aamulla.

Illalla juuri ennen kuin olen menossa nukkumaan kuulen vaimean hälyytys huudon, ja kun sieppaan miekkani, ja lähden ulos ja menen viereiseen Lady Admelynin isän huoneeseen näen kuinka Aron juuri saa tajuttomaksi miekan kanssa heiluneen miehen. Samassa vartiomiehet sitten tulevatkin paikalle, ja alkavat pidättämään Aronia, ennen kuin he toteavat että se ei ollutkaan Aron. Toteamme että Lady Admelynin isää on lyöty todella vakavasti, jolloin minä syöksyn äkkiä Lady Admelyin huoneeseeni hakemaan tavaroitteni joukosta sen elämää ylläpitävän yritin. Saan sen syötettyä ajoissa, ja linnan lääkäri tekee vaikeahkon kirurgisen leikkauksen, ja saa haavat ommeltua kasaan. Aron kertoo heränneensä pieneen ääneen, ja kun hän oli tullut ulos huoneestaan oli hän nähnyt viisi typpiä neuvottelemassa, jonka jälkeen nämä viisi tyyppiä olivat hajaantuneet. Aron oli hoitanut kaksi ensimmäistä miestä hiljaisesti ensimmäisellä iskulla seuraava oli jo vaatinut pari iskua, ja kun hän sitten oli syöksynyt kahden jäljelle jääneen miehen perässä huoneeseen oli hän nähnyt kuinka toinen miehistä oli iskenyt Lady Admelynin isää. Hän oli syöksynyt tämän tyypin taakse, ja tappanut hänet, jolloin nurkassa vartiossa ollut mies oli käynyt hänen kimppuunsa, mutta Aron oli saanut lyötyä tämän tajuttomaksi. Täytyy sanoa että maamme armejan kunnioitus nousi hieman tämän tapauksen johdosta...

Emme pääse vieläkään lähtemään eilisen salamurhan selvittelyjen takia.

Lähdemme kohti pääkaupunkia, koska meidän piti hakea Suurruhtinaalta joku kirje meidän Kuninkaallemme. Pääsemme linnaan ilman kommelluksia, paitsi että Tukki tutkitaan tällä kertaa todella tarkkaan. Emme kuitenkaan pääse tänään Suurruhtinaan puheille, ja joudumme odottamaan huomiseen.

Saamme kirjeen, ja kuulemme että meidän pitää ottaa mukaan hänen lähettiläänsä, joka on tulossa meidän maahamme, rajalinnakkeesta. Matkalla rajalla törmäämme pariin örkkiin, jotka hoidamme nopeasti hengiltä.

Kun tulemme linnalle ja lähettiläs tulee ulos toteamme että sehän onkin Lady Admelyn. Lähdemme kohti meidän maatamme, ja saavumme illalla omaan rajalinnaamme, jossa yövymme.

Jatkamme kohti päälinnaamme. Kuljettuamme muutaman tunnin näemme 7 undeadia lähestyvän meitä. Käymme hyökkäykseen, ja saamme ne nopeasti kolmestaan iskettyä maahan. Jatkamme loppumatkan kohti päälinnaamme ilman mainittavia tapahtumia.

+
+
+
+ Hahmot levelin mukaan
+
+  					   Level	   Day		Age
+ Name (Profession)	Pelaaja		Start	End	Start	End	(days)
+
+
+ Morniz The Explorer
+ Duelist		Tero		2	5	16.6	-	-
+
+ Tuck (Tukki) The Foreverlasting Joker
+ Barbarian	 	Nevis (Ahponen)	2	5	16.6	-	-
+
+ Aron
+ Assasin		Ville		2	4	16.6	-	-
+
+ Bill
+ Fighter		NPC		New/1	1	21.6	-	-
+
+ Joe
+ Fighter		NPC		New/1	2	21.6	-	-

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin


<kivinen@iki.fi>